Burningrage xx

VH18-006-0074 | #PKK2935 | Asustaa Auburn Estatessa

168cm korkea, 7-vuotias (4v - 10.12.2016) englantilainen täysiveritamma
Omistaja Gabriella Stern (VRL-01744), maahantuoja Auburn Estate

Kenttäpainotteinen, koulutustaso Vaativa B, re 125cm, me 120cm, CIC3

Kuvan © VRL-08682

Maahantuoja kertoo Reiskasta

Reiska on Amanda Sokan löytö Saksasta. Kaunis, erikoisvärinen tamma sai Auburn Estaten perijättäreltä epäimartelevan lempinimen ilman sen suurempaa syytä. Todennäköisesti naisella itsellään oli astetta huonompi päivä, tai sitten hyvin tammamaisesti käyttäytyvän Reiskan nimeäminen Reiskaksi on vain taidonnäyte naisen sarkasmista.

Käsiteltäessä Reiska on omanarvontunteva neiti, joka ei suuremmin nauti esimerkiksi pään tai jalkojen ylimääräisestä hipelöinnistä. Varustaminen on päivästä riippuen joko yhdentekevää tai hankalaa, samoin harjaaminen ja taluttaminen. Muiden hevosten kanssa tamma tulee toimeen vaihtelevasti, mutta onneksi sen harrastama kettuilu jää useimmiten pelkän luimimisen tasolle. Ratsuna Reiska on vauhdikas, usein jopa kuumuva. Liikettä ja hyppyä kuitenkin löytyy. Tamma on lahjakas useassa lajissa, joskin esteet ovat sen vahvuus. Reiska on vauhdista huolimatta varma, rohkea ja kestävä, joten siitä saisi erinomaisen kenttähevosen.
© Auburn Estate, pienet muokkaukset Gabriella

Tätä mieltä Gabi on Reiskasta

Lyhykäisesti yksinkertaisuudessaan Reiska on kaikkea sitä, mitä Gabriella Stern hevoselta odottaa, varma ja rohkea, omanarvon tunteva ja sen kanssa yksikään päivä ei ole samanlainen. Omat haasteensa tuo tamman ailahteleva luonne, mutta vaarallinen se ei missään tapauksessa ole. Sanotaanko, että Reiskan kanssa pitää olla hieman kiero huumorintaju ja kärsivällisyyttä vähintään omakotitalollinen, eikä sekään välillä riitä. Hevonen kaipaa selkeitä rajoja, muttei siedä kovia otteita. Pään ja jalkojen koskettelun siedättäminen ei ole oikein edistynyt, mutta luultavasti luottamuksen syntyminen auttaa tähän asiaan ratkaisevasti. Tamma ei hirveästi yleensä tykkää varustamisesta ja vielä vähemmän se tykkää sillä hetkellä varustajasta. Hampaat irvessä tamma yrittää viestittää mielipidettään, mutta siitä ei pidä välittää. Toisinaan luulisi jonkun käyneen antamassa Reiskalle rauhoittavaa tai jotain muita tököttejä, sillä tamma seisoo täysin rauhassa paikallaan varustamisen ajan.

Selästä käsin tamma todellakin kuumuu, jopa sileällä työskennellessä. Reiska vaatii monipuolisia treenejä, ettei sen lahjakkuus ja näyttävät liikkeet peity pelleilyn alle, vaan ylimääräinen energia ohjautuu oikeaan paikkaan. Tulisielu ei voi sietää suuhun kiinni jäävää kättä tai jatkuvasti paukuttavaa pohjetta, vaan sen kanssa on ratsastettava todella pienieleisesti ja istuntaa hyväksikäyttäen, eikä se todellakaan anna ratsastajan jäädä matkustelemaan miten sattuu. Innokkaasti pärskähtelevä hevonen vaatii myös ratsastajalta pitkää pinnaa ja kekseliäisyyttä, millä tämä saa pidettyä tamman tyytyväisenä työnteon ajan. Jos Reiskan kanssa napsahtaa palikat kohdilleen, on se mitä mainioin ja monipuolisin ratsu. Esteitä hypätessä tammalla on todella ilmava ja pyöreä hyppy. Se varoo todella paljon jalkojaan ja huonon lähestymisen sattuessa ennemmin kieltää, kuin hyppää ja kolauttaa puomia. Siksi ratsastajan täytyy olla ehdottomasti hereillä ja istua mahdollisimman hiljaa, mutta kuitenkin hillitä hevosen liikoja menohaluja. Maastoesteillä sen varmuus ja rohkeus tulee vahvasti esiin ja tamma hyppääkin esteen, kuin esteen varmalla otteella. Maasto on ainut paikka, missä Reiska ei intoudu pelleilemään turhia ja keskittyminenkin on metsän siimeksessä paljon parempaa luokkaa.

Vaikka Reiska on omalla tavallaan haastava, se on todella fiksu lastautuja ja matkustaja. Välillä tuntuu, että on pakko käydä tarkistamassa, onko koko otus enää elossa, kun kopista tai rekasta ei kuulu kolahdustakaan. Uusissa paikoissa nuorikko saattaa alkuun huudella muille hevosille ja steppailla, mutta rauhoittuu kuitenkin nopeasti keskittymään olennaiseen. Tammasta näkyy kilpahevosen luonne ja eritoten kenttähevoselle ominainen sellainen. Se on todella varma hyppääjä ja mitkään alustat eivät aiheuta ihmetystä.

i. Burninghate xx
musta splashed white xx, 172cm
ii. Congarie xx
kimo xx, 170cm
iii. Caldwell xx
iie. Mazey
ie. Alaska
ruunikko splashed white xx, 168cm
iei. Landslide
iee. Summer Cassia
e. Baby Cakes xx
musta xx, 166cm
ei. Momentum xx
ruunikko xx, 164cm
eii. Sourprise xx
eie. Loveylove xx
ee. Cascadence xx
musta xx, 168cm
eei. Jazzy xx
eee. Mocha Tonic xx

Kilpailutiedot

Reiska kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 0/6.

20.-22.4.2018 Kalla CUP 1. osakilpailu Auburn Estatessa. Helppo luokka, luokkasijoitus 4/7.

6.-8.7.2018 Kalla CUP 2. osakilpailu Auburn Estatessa. Helppo luokka, luokkasijoitus 2/4.

5.-7.10.2018 Kalla CUP 3. osakilpailu Auburn Estatessa. Helppo luokka, luokkasijoitus 7/7.

30.11-2.12.2018 Kalla CUP 4. osakilpailu Auburn Estatessa. Helppo luokka, luokkasijoitus 3/3.

Lopputulos Kalla CUP:ssa 3/4

Kalla CUP:n 1.osakilpailu 20.4. Auburn Estatessa - koulukoe

"Gabriella Sterniltä on selvästi jääny jotain kertomatta." kuulin syyttävän äänen takaani, kun purin kiukuttelevaa tammaa trailerista. Virnistin punapäälle ja taputin ylväästi päätään kantavaa tammaa kaulalle. Olin vain hetkeä aikaisemmin palannut kilpailukansliasta, josta olin saanut seurakseni Jonathanin.
"Joo, ei oo tullu pahemmin huudeltua. Reiskan kanssa vasta tutustutaan ja pakko myöntää, että tän kanssa on saanu tehä töitä." Toivoin kovasti, että myös se työ palkitaan kilparadalla, mutta sitähän ei voinut Jonathanille myöntää ääneen. Tyydyin siis vain naurahtamaan tyhmästi.
"Reiskan..? No jo on tammalla kutsumanimi." Jonny virnisteli.
"Amanda..." pyöräytin miehelle silmiä. En tiedä mikä ihme saa nimeämään tamman hyvin maskuliinisella nimellä, mutta en ole vielä keksinyt parempaakaan lempinimeä, joten olkoon sitten Reiska.
"Aa, no se selittää kaiken."

Talutin tammaa hetken tallia ympäri, että se saa venytellä koipiaan matkan jäljiltä. Tai no, Reiska lähinnä steppaili korskuen vierelläni kun oli niin paljon uutta ihmeteltävää.
"Oho, no mutta kukas se tämä on?" säpsähdin kysymystä, kun tajusin kysyjän olevan Verneri Kaajapuro. Sillä hetkellä toivoin, että kysyjä olisi ollut ihan joku muu. Mies aiheutti vieläkin lenteleviä perhosia vatsassa, joten olisiko ollut liikaa vaadittu, että keskustelu olisi lyhyt, että pääsisi keskittymään olennaiseen.
"Tää on Reiska, Amanda toi tän Saksasta joku kuukaus takaperin. Enkä voinu olla ostamatta sitä, koska omaan jonkun ihme mielleyhtymän tulisieluihin." hymyilin pienesti miehelle. Toiveeni oli kuultu ja keskustelu jäi lyhyeksi.

Taluteltuani tammaa riittävästi, alkoi olla aika valmistautua omaan starttiin. Harjasin ja varustin ratsuni ripeästi - onneksi olin sentään edellisenä iltana pessyt tamman ja vuorannut monen loimen alle. Siistimistuokio oli siis hyvin helppo ja nopea, kun nutturatkin olivat kestäneet aamusta asti kasassa. Reiska alkoi käydä pikkuhiljaa kuumana, joten ketterästi kuin gaselli loikkasin sen selkään. Koulusatula ja Reiska ei ollut mikään mieluisin yhdistelmä, mutta kouluratsastus kuuluu osana kenttäratsastukseen, joten kestin sen. Sitäpaitsi, vaikka Reiska on nuori, olin lyhyessä ajassa oppinut paljon tammalta.

Kello löi juuri sen verran, että oli aika ruveta verryttelemään. Tamma tuntui tänään allani jotenkin omituisen hyvältä ja tottakai mielessä kävi kaikki kauhuskenaariot siitä, että hevosella olisi joku vialla. Ehkä se oli kipeä? Mourahdus vatsassani sai kuitenkin palaamaan takaisin tähän maailmaan ja keskittymään ratsastukseen. Reiska oli rento ja melko yhteistyöhaluinen, vaikka en ratsastanutkaan mitään erityisen monipuolisia kiekuroita ja vaan volttia sinne ja tänne. Olin aina ollut kamala jännittäjä kisoihin osallistuessa ja tämä kerta ei ollut todellakaan poikkeus, vaan ehkä edelliskertoja pahempi.

Kalla CUP:n 1.osakilpailu 21.4. Auburn Estatessa - estekoe

Maneesissa kuului rytmikästä kavioiden rummutusta ja puomin maahan kolahdus. Reiska oli selvästi päättänyt, että edellispäivän hyvä käytös voidaan kompensoida tämän päivän hieman hankalahkolla ratsastettavuudella. Tamma alkoi myös olla vähän väsynyt kisaviikonlopusta, joten sen ratsastaminen ei ollut tällä radalla mitään lastenleikkiä. Se ei keskittynyt ja kaahotti menemään sata lasissa. Yritin itse keskittyä vähän paremmin, kuin hevonen, mutta sekään ei ollut helppoa kun piti muistaa rata ja montako laukka-askelta ratsastaisin mihinkin väliin. Pudonnut este oli koko radan toinen. TOINEN. Ratsastin päättäväisesti kolmannelle esteelle - hevonen tuli liian pohjaan, mutta selvisimme yli pudottamatta. Neljäs ja viides este meni siinä samaan räpellykseen, kunnes kuudes este oli näköpiirissä. Pidätin tammaa, mutta se jäi pomppimaan paikallaan ja askeleet meni sekaisin. Reiska oli jo loikkaamassa yli, kunnes tajusi että hyppy lähtee liian kaukaa. Mitä sitten kävikään? Liinat kiinni. Jäin roikkumaan takiaisena kaulalle, kun tamma pyörähti ympäri ja otti ritolat toiseen suuntaan. Pääsin pujahtamaan onneksi takaisin satulaan ja eikun uusi yritys. Tällä kertaa Reiska pomppasi kenguruloikalla yli ja sen jälkeen räpellettiin samaa tahtia rata loppuun.

En ollut ikinä huokaissut niin kovasti helpotuksesta, kun edellisen radan jälkeen. Tunsin kamalan suurta häpeää, mutta toisaalta itsepähän olin meidät kisoihin ilmoittanut, joten tämä tappio oli kestettävä. Radan jälkeen ratsastin pitkät loppukäynnit, kuin sumussa. Hevonen allani näytti kaikkensa antaneelta ja pää nuokuksissa käveli hyvin kiltisti eteenpäin. Ratsastin takaisin trailerilla ja hyppäsin selästä. Reiska oli kaikesta huolimatta kiitokset ja porkkanat ansainnut. Olihan se yllättävän rankkaa nuoren hevosen kilpailla viikonlopun kestävissä kilpailuissa ja kaiken lisäksi oli niin paljon kaikkea uutta ja jännää katseltavaa.

Olin juuri riisumassa varusteita, kun Isabella tuli Ankan kanssa käymään trailerilla.
"Gabi, mikä ihme tuo äskeinen rata oli?" nainen virnisti.
"Fiasko. Reiska alko väsyä ja se meni molemmilta sitten ihme räpellykseks." huokaisin pettyneesti.
"No, ens kerralla paremmin." perijätär hymyili rohkaisevasti ja poistui ratsunsa kanssa paikalta. Kaivoin autosta Reiskalle kuivatusloimen ja laitoin vielä varuilta ohuen tallitoppaloimen päälle, ettei tamma palele kotimatkalla. Sujautin vielä kuljetussuojat jalkoihin ja lähetin tamman traileriin. Lastaus - vieläpä lähettämällä - sentään oli asia, joka satavarmasti sujui.