|
19. tammikuuta, 2010 - Arjen puurtamista Tänään on ollut melko arkinen päivä. Riikinnevan arki on nopeasti päässyt takaisin uomiinsa ja hevoset ovat tottuneet minuun ja tapaani käsitellä niitä. Aamu meni ihan leppoisasti, lukuun ottamatta Jetan yritystä liiskata minua seinään loimittaessani neitiä. Ponit menivät ihan yllättävän nätisti pihalle, karsinat oli helppo kääntää ja ehdin jopa yleisetkin tilat siistiä. Lopulta pääsin toimistonkin puolelle tekemään pari rehutilausta valmiiksi ja Riellan elämää helpottaakseni jaoin hevoset valmiiksi illan tunteja varten. Normaalisti minullakin olisi ollut pari tuntia tänään, mutta päätin vihdoin ja viimein hieman läpiratsastaa uusimmat hevosemme ja oikein valmentajan kanssa. Ennen omia illan valmennustuntejani päätin kuitenkin työskennellä hieman oripoikien kanssa. Japi tuli innokkaasti auttamaan minua ja halusi oppia kaiken, minkä suinkin vain pystyi. Minun oli vieläkin hieman vaikea sulatella sitä, kuinka Japin kaltainen "korsto" yhtäkkiä menetti sydämensä näille kahdelle pikkumiehelle, vaikka hänen tyttärellään oli aina ollut hevosia, jotka eivät Japia sen suuremmin ole kiinnostaneet. Oli Riella kuitenkin saanut isänsä tutustumaan suuriin nelijalkaisiin ja jopa käsittelemään niitä, jotta pystyi silloin tällöin auttamaan tytärtään tallihommissa. Vaikka Japi on aina tottunut kuitenkin käsittelemään hevosia, aristi hän siltikin vielä oripoikien temuamista. Jamo ja Eepee tuntuvat aina olevan jossain riekkumassa ja tuhraamassa omiaan. Pojat tulivat heti portille kun niitä hieman huuteli. Molemmat olivat saaneet päällensä täydellisen huurrekuorrutuksen, mitä lie olivat tehneet lumisessa tarhassaan. Annoin toisen riimunnaruista Japille ja pyysin tätä pyydystämään Jamon kiinni. Jamo oli kuin lauhkea lammas Japin kiinnittäessä riimunnarua ja jäi kiltisti seisomaan Japin viereen korvat hörössä ja yritti tuuppia Japia mahdollisten herkkujen toivossa. Lähdin itse metsästämään Eepeetä, joka yleensä oli se vaikeampi tapaus saada kiinni, sillä pikkuherran mielestä pakoon juokseminen oli vallan hauska leikki. Lopulta molemmat pojat olivat kiinni ja valmiita käsittelyyn. Camilla tuli kuin tilauksesta pihaton nurkille ja tuuppasin Eepeen Camillan pidettäväksi. Nopeasti kävin pojat läpi, tarkastin kaiken haavojen varalta ja totutin pojat siihen, että kaikkialle kosketaan ja kaikkialle saa koskea. Nostelin myös kavioita, joka tosin oli edelleen pojille hieman hankalaa. Kun olin käynyt molemmat läpi, lähdimme vielä Japin kanssa pienelle talutusretkelle, jotta pienet oppisivat kävelemään narussa. Sievästi ilman temppuja pojat kävelivät vierellä ja ansaitsivat porkkananpalaset. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun olin nousemassa Andyn selkään, Mian auto kaarsi pihaan. Tämä oli tulossa pitämään estetuntia minulle ja Andylle. Tunti alkoi melko kankeasti, Andy ei ihan tajunnut mitä yritin hakea. Lopuksi kuitenkin alkoi sujumaan ja lopputunti menikin sitten kehuessa ruunaa. Lisää voit lukea Andyn sivulta. Mian lähdettyä hyppäsin Oonan selkään ja odotin Fioreta saapuvaksi. Fiore lupasi pitää koulutunnin ja sen tarpeessa totisesti olimme. Oona on aina ollut enemmän estepainotteinen ja koulun vääntäminen on aina jäänyt vähän toissijaiseksi. Tunti oli melkoista tuuppaamista, mutta onneksi jotkut liikkeet menivät ihan sujuvastikin ja pääsin kuin pääsinkin kehumaan tammaa hyvistä suorituksista ja viemään sen suhteellisen tyytyväisenä takaisin talliin. Illalla oli onneksi enää vain iltaruokinta Riellan kanssa ja käytävän viimeinen lakaisu jonka jälkeen pääsin kotiin rojahtamaan sänkyyn. Aamulla olisi tosin jälleen palattava todellisuuteen aamutallin muodossa, jonka jälkeen alkaa raivoisa tallin siivous viikonloppua varten. Myös väliaikaiskarsinoiden pystytys maneesin toiseen päätyyn on urakkana, sillä talliin pystymme valmennuskurssin ajaksi majoittamaan vain kaksi hevosta. Onneksi olemme saaneet värvätyksi kaikki hoitajat mukaan urakkaan, ehkä se helpottaa hieman. Toivottavasti kaikki vaan menisi suunnitelmien mukaisesti.
|
|
01. tammikuuta, 2010 - Niin miten oli, uudet kujeet vai ? Aamutallia kun tulin tekemään, oli Iivari päättänyt pistää yön aikana ranttaliksi - kirjaimellisesti. Ruuna oli jotenkin aivan mystisesti saanut karsinan oven auki ja käytävä näytti sen jäliltä aivan järkyttävältä! Karsinoiden edessä olevissa telineissä roikkuneet loimet oli sikinsokin, siellä täällä ja oman loimensa se oli onnistunut hajottamaan kokonaan. Sen lisäksi että käytävä näytti kamalalta, oli Iivari keksinyt syödä keittiön oven melkein puhki, mikähän järki? Se ainakin meni vaihtoon, samoin loimi. Itse täystuhon sai metsästää naisystävän Ditan karsinalta nuuhkimasta, ja sekös se olikin sitten sula mahdottomuus kun herra ei olisi millään malttanut jättää naistaan rauhaan. Vein Iivarin takaisin karsinaan ja tarkastin oven että ruuna ei sitäkin ollut kokonaan hajottanut. Isälle kyllä piti sanoa että karsinaan pitää saada tuplalukko koska tuon Tuhon karkailu ei jäisi muuten siihen. Soitin samaten isäukolle joka lupasi käydä laittamassa karsinan kuntoon iltaan mennessä, onneksi. Kun sain kaikille hevosille aamuheinät jaettua, piti käytävä vielä siistiä. Siinä vasta olikin urakka kun melkein jokaisen hevosen ainoat loimet, jotka roikkuvat karsinan oven telineellä (muuthan siis säilytetään varustehuoneessa..) oli levitelty ja Iivarin loimen lisäksi myös Lumppikselle olisi uusi loimi hankittava. Että niin hyvin alkoi tämä vuosi 2010.. Kun heinät ja ruuat sain jaettua ja hevoset söivät niitä rauhassa, kävin toimistossa tekemässä paperihommia ja maksamassa laskuja. Tein sellaisen huomion, että olisi kiristettävä tahtia tuntien ja valmennusten pidossa koska nykyisin hevosten pitokaan ei ole ilmaista - saatikka sitten halpaa ja koska hevosille pitää olla koko ajan hankkimassa ruokaa ja uusia varusteita kun entiset hajoavat, ei sekään onnistuisi ilman pääomaa. Aamuruokien jälkeen viskasin (suom. huom. vein) hevoset pellolle jotta sain siivottua karsinat. Muuten sujuikin tallin siivous mallikkaasti paitsi että Vallu oli sotkenut karsinan katastrofaaliseen kuntoon jolloin sen karsinan siivoamiseen kuluikin eniten, ainakin tuplasti enemmän aikaa kuin muiden siivoamiseen.
Tänään olisi onneksi Katariinan vuoro tehdä päivätalli ja Maija hoitaa iltatallin yhdessä Camillan kanssa, joten Iivari saa viettää omaksi onnekseen vapaapäivää, mutta lauantaina se ei selviäkään niin vähällä - muahaha! Ilkeää olla hevosia kiusaava ihminen, mutta minkäs teet. Paperihommien jälkeen painuin vielä pehkuihin ja nukuin alkuillasta kuuteen asti, liekkö ihan vähän vain ollut univelkoja.. |
|
31. joulukuuta, 2009 - Uusi vuosi, uudet kujeet ? Riikinnevan arki alkaa vihdoin palautumaan normaaliin uomaansa. Koko joulukuu on ollut täynnä hälinää ja melskettä, kun minä olen muuttanut kimpsuni ja kampsuni Riikinnevan tiloihin. Vihdoinkin viimeisetkin tavarat alkavat olemaan paikoillaan, mutta hälinä ei siihen lopu. Heti tammikuun alussa oma hevoseni Kirveltäjän Usko-Ongelma muuttaa Riikinnevaan asustelemaan ja tammikuun lopussa alkaakin tallilla rankka rupeama: Riikinnevan ensimmäinen valmennusviikonloppu ! Lisäksi normaalia tuntitoimintaa ja hoitajatoimintaa uudistetaan ja tallissa tehdä pieni sisätilaremontti. Tällä hetkellä kaikki hevoset ovat vailla hoitajia lukuunottamatta Tutorin Iivaria, joka jää Riellan omaksi remonttiratsuksi. Odotukset ensi vuodelle ovat korkeat: tarkoitus olisi saada Riikinnevaan aktiivista valmennustoimintaa tuntien lisäksi, sekä pienimuotosta kilpailutoimintaa valmennusten yhteyteen. Tavoitteena olisi myös saattaa mahdollisimman moni uusi ihminen hevosharrastuksen pariin, sehän se on ratsastuskoulujen tärkein tehtävä. Lisäksi toki toivomme hyvää menestystä meillä valmentautuneille ratsukoille, sekää hyvää opiskelumotivaatiota tuntilaisimme !
Hyvää Uutta Vuotta kaikille, olkoon se menestyksekäs !
|