Lapikasta!
- SV II


VH15-018-0470 virtuaalihevonen a sim-game horse

    " data-lightbox="example-set" data-title="Kuvan otsikko">  " class="paakuva">
rotu, sukupuoli:suomenhevonen, tamma
väri, säkäkorkeus:rautias, 156cm
synytynyt, ikä:05.02.2015, 17
painotus ja koulutustaso:Kenttäpainotus, CIC1, Helppo A - 115cm - 110cm
kasvattaja:kasvattaja Susiraja
omistaja:Riikinneva / Riella VRL-01744
  


Luonnekuvaus

Lapikasta! on ensimmäinen Susirajan kasvatti, minkä minä henkilönä omistan. Tamma asui nuoruusiän Rajattomassa, mutta omistajattarena päätin, että Astalle parempi paikka on Riikinneva. Susiraja oli alkuun minulle vieras suomenhevoskasvattaja, mutta tutustuessani narriin ja Lissuun, olemme tehneet hyvää yhteistyötä ja toivon myös että se kantaa hedelmää pitkälle. Asta itsessään ei ole isältään tasaisen varman ratsun piirteitä saanut, vaan on enemmänkin äitinsä kaltainen, hieman hermoheikkoa tekoa. Uskon silti, että tamman kanssa päästään pitkälle. Siihen reseptinä päättäväisyys (niin mikä..?)...

Kuvistakin varmaan voi päätellä, ettei Asta ehkä ole se penaalin terävin kynä, eikä varsinkaan se parhain vaihtoehto mamman mussukka-hevoseksi. Yksi asia kuitenkin on varma, Asta on tamma isolla T:llä ja niin naisellisen "eipäsjoopaseipäsjoopas"-tyyppinen kuin vain voi olla. Erehdyppä mainitsemaan, kuinka tämän hevosen kanssa joku sujui hyvin sillä ei suju nimittäin enää toisella kerralla. Onnistumisista kannattaa olla ihan hipihiljaa tai ainakin suputtaa niin, ettei hevonen varmasti ole kuuloetäisyydellä. Hevonen on todellinen herkkähipiä ja on hyvin päivästä kiinni, mihin saat koskea, millä harjalla tai miten kovasti. Kaikki tämän hevosen kanssa on täysin kokeiltavissa ja mustelmilta ei takuulla voi välttyä. Asta on kaikkein fiksuin taluttaessa ja silloinkin joskus ihmisen hermojen kokeileminen on hyvin mukavaa.

Sitten kun joskus olet selviytynyt hevosen selkään, selviytymistaisto jatkuu. Asta ei yritä pukittaa ihmistä selästä tai litistää sitä kentän aitaa vasten, vaan ennemmin heittäytyy täysin kuuroksi avuille ja sen bravuuri on täysstoppi. Vain muutama ihminen on saanut tamman touhuihin jotain tolkkua ja jopa irti siitä hienoja kouluratsastusliikkeitä ilman, että se stoppailee heti kun pohje osuu väärin kylkeen tai käsi heilahtaa liikaa ohjan toisessa päässä. Kouluratsastuksen parissa saa kulumaan verta, hikeä ja kyyneleitä mutta kyllä ne on sen arvoisiakin sitten, kun tammasta saa irti liikettä ja joskus harvoin miellyttämisenhalun rippeitä. Esteratsastuksen saralla ongelmat ovat todella pieniä, sillä Asta on siinä vaiheessa lempipuuhassaan. Tamma omaa todella hyvän hyppytyylin ja siitä näkee selkeästi halun tehdä töitä, vaikka toisinaan vauhti meinaa yltyä vähän turhankin kovaksi. Kaikista pässiominaisuuksistaan huolimatta Asta ei pelkää maastossa mitään ja on maasto-osuudella varma kuin vuorikauris. Se nyt vain sattuu olemaan tamma, mutta kullanarvoinen silti.

Sukutaulu

i. Pieni Pelvoitus
vaaleanrautias sh, 156cm
KERJ I, jälkeläisluokka C
ii. Pikkuinen Pelätys - evm
kulorautias sh, 153cm
iii. Pikkusen Pimiä - evm
iie. Kuolopiilo - evm
ie. Tullee Sotkua - evm
rautiaankimo sh, 160cm
iei. Sotijalo - evm
iee. Tuupelilla - evm
e. Selkäsaunatonttu
ruunikko sh, 159cm
YLA1, SLA I, KERJ II
ei. Sauna Olunen - evm
tummanrautias sh, 160cm
eii. Tiettyämiäs - evm
eie. Ylisaunatonttu - evm
ee. Korvatillikka - evm
tummanruunikko sh, 159cm
eei. Tiilitauno - evm
eee. Maitokorppu - evm

Jälkeläiset

Hevonen jalostuskäytössä

Kilpailumenestys

kenttäratsastus vt. 5
esteratsastus vt. 3
kouluratsastus vt. 0
valjakkoajo vt. 0

Tavoitteet

Päiväkirja & valmennukset

23.10.2017 - vauhtimaasto mamman kanssa

Tulipahan eräs kaunis päivä mieleen, että ei olla pitkään aikaan käyty kunnolla rälläämässä maastossa ja Asta kuitenkin tykkää myös pelkästään maastoilla ilman niitä esteitä. Pistin sitten reippaana tuumasta toimeen ja noudin myrkyn nielleen ratsuni tarhasta kuntoon laitettavaksi. Eihän varustaminen tietenkään sujunut kuin strömsössä kun armas tammani päätti polkaista oikein kunnolla varpaille ja siinä vaiheessa muistin, mitä unohdin ostaa edellisellä kauppareissullani - no ne turvakengät! Selvisin kuitenkin hengissä varustamisesta ja päästiin tallin pihalle asti suht turvallisesti. Asta tajusi pihalla, ettei suunta ollutkaan kentälle vaan maastoon, niin johan muuttui mammalla ääni kellossa. Korvat nousi söpösti höröön juuri sillä sekunnilla ja askel oli alusta asti reipas - jopa turhankin reipas ajoittain. Tiesin kyllä että tästä narusta vedettäessä on hyvä, mutten arvannut että hevonen ihan niin innostuisi. En vaan joskus ymmärrä tuota jästipäätä ja sen aivotuksia, mutta tänään meinasin itse heittää aivot narikkaan.

Havukkalammen ympäristössä kiertää paljon erilaisia ihania reittejä ja en meinannut osata päättää minnepäin Astan kanssa lähdemme, joten tamma sai itse välillä päättää suunnan. Vauhdista päätin kuitenkin vielä minä itse. Talsimme pitkät pätkät käyntiä, joskin välillä oli pakko ottaa myös reippaat ravisulkeiset. Mammalla oli selkeästi virtasta ja toivon, että tämä maastoreissu antaisi sille myös vähän motivaatiota myös kenttätyöskentelyn suhteen. Vähän ennen Havukanpuroa on melkein kaksi kilometriä pitkä laukkasuora, joten nostin laukan suoran alkupäässä ja annoin hevoselle löysät ohjat. Asta kiisi niin lujaa, että itselläni vain vesi valui silmistä. Pakko olisi lenkin päätteeksi tarkistaa sport trackerista kuinka lujaa hevonen oli pinkonut. Onneksi jarrut eivät olleet suoran lopussa kadonneet, vaikka jarrutusmatka meinasi venähtää turhan pitkäksi. Meinasi siinä laukan päätteeksi vielä kaiken kukkuraksi vähän jäädä hevoselle vauhti päälle. Pienen rauhoitteluhetken jälkeen jatkoimme Havukkalammen ympäri menevää polkua takaisin kohti tallia. Ennen tallia ravailtiin vielä pitkät pätkät löysemmällä ohjalla, kun mamma vihdoin malttoi rauhoittua ravaamaan rauhassa pää ylhäällä paahtamisen sijasta. Lenkin kruunasi pitkät loppukäynnit, jolloin pystyin keskittymään maisemiin ja totesin jälleen kerran miten ihania meidän tallin ympäröivät maastot on. Tallin pihaan päästyä tarkastin sport trackerista kuinka pitkän lenkin ehdimme tehdä ja tuli sille pituutta noin 15 kilometriä, maksimivauhtikin oli 42km tunnissa.

Kapusin hyvin raukeana hevosen selästä alas ja toivoin, että Astan hyvä tuuli kestäisi pidempään kuin tallin ovelle. Kestihän se, aina karsinaan saakka. Riisuin hevosen varusteet ja koska sille tuli hiki, harjasin enimmät pois ja heitin loimen niskaan. Siitähän se mamma sitten minuun kimpaantui ja mökötti entistä enemmän sen jälkeen. Päätin kuitenkin vielä vähän kiusata sitä ja laittaa linimentit jalkoihin, eihän Asta ole enää mikään viisivuotias vaikka niin luuleekin ajoittain. Saatuani pitkän räpellyksen päätteeksi tammalle linimentit jalkoihin, huomasin helpotuksesta kun sain viedä sen takaisin tarhaan iltapäiväheinille. En minä sillä, etten tykkäisi Astasta, se vaan toisinaan on turhan rasittava hoitaessa. Tarhalle päin mennessä ei kuulunut yhtään poikkipuolista sanaa ja sinne se ratsuni jäi tyytyväisenä heiniä syömään, kun lähdin tekemään tallihommia iltaa varten valmiiksi. Sellainen oli meidän päivämme, mites teillä?

Ulkoasu © NM.
Taustakuva © Benjamin Horn CC BY-SA 2.0

Tämä on virtuaalitalli!
This is a sim-game stable!

Tämä on virtuaalitalli! Sivusto ja kaikki sen sisältö on mielikuvitusta, sivustolla olevat kuvat eivät liity sivuston sisältöön mitenkään. Lue lisää!

This is a sim-game-stable! This site and everything it contains is entirely fictive. The pictures displayed are not to be associated with the contents of the site. Read more!