ots

head

» Nimi Rasmus » Syntynyt 20.10.2004
» Kutsumanimet Nahnu, Hahmis » Väritys Musta, valkoisia merkkejä
» Asuinpaikka Joensuu » Omistaja Ella Kettunen, FIN
» Rotu & sukupuoli maatiaiskissa-uros » Kasvattaja V. Martikainen, FIN
» Muuta:
Rasmus syö erikoisraksuja, koska sillä oli vuonna 2007 virtsakivet, jonka seurauksena erikoisruokavaliolle siirtyivät kummatkin kissat. Rasmus saa silloin tällöin myös tavan raksuja.
I: Tuntematon
Ii: Tuntematon
Ie: Tuntematon
E: Iita
Ei: Tuntematon
Ee: Tuntematon

Meidän Rasmus on semmonen palleroinen ja touhopeppu, että siitä vois kirjottaa vaikka kilometrin tekstiä, eikä se loppuisi siihen. Kokemuksia tulee koko ajan uusia ja kertomista riittäisi vaikka muille jakaa. Rasmus on kuitenkin yleisesti ottaen kiltti kissa, joka ei tee tahallaan pahaa ihmiselle. Kolli ulkoilmaa ja siellähän se viihtyykin vaikka talvipakkasilla, eikä se pelkää uhmata talvipakkasia. Meidän mielestä on hassua, kun Rasmusta pitää katsoa kun se syö. Yöllä se saattaa naukua ja kun on laskemassa sitä ulos, se kipittää ruokakupille ja pitää katsoa kun se syö ja sitten laskea ulos. Joskus kyllä ärsyttää kun se saattaa toistua kolmekin kertaa ja siinä vaiheessa viskataan se pellolle. Mahmi omistaa myös hyvin ikävän tavan; kerjäyksen. Iltapalapöydässä ei saa hetkeäkään rauhaa kun meidän iso poika on aina mukana syömässä ja hälle aina pitäisi antaa pala kinkkua tai juustoa.

Rasmuksen lempiruokaa on voileipämakkarat, vaikkei se sitä usein saakkaan. Lämmin maito ja muikutkin kuuluvat sen lempiruokiin, mutta pojalla on paha tapa röpöstellä, joten muikut jää aina vähän vähemmälle. Rasmus on myös aikamoinen rohmu ja yleensä Nessu joutuu tyytymään tähteisiin kun kolli on yleensä heti aina ensimmäisenä paikalla kun ruoka on astiassa. Juustokin kelpaa, jos se on syötetty kädestä käsin ja kun Rasmus yrittää järsiä sitä se yleensä tippuu lattialle ja jää siihen. Rasmus ei ole oikein koskaan välittänyt kissojen lihatikuista, mutta syö kuitenkin. Rasmus on perso vaniljajäätelölle ja sitä se voisi myös yhtä mielellään kuin vaikka kermaakin. Lämmin maito korvaa myös kerman ja jäätelön myös yhtä hyvin ja kannattaa myös varoa, että ei jäätelöt häviä kiposta! :D

Tänä päivänä meidän Nessu on jo ihan reipas kissa. Ei neiti enää hötkyile ja juokse karkuun vaikka uunille. Koiria Nessu edelleen pelkää ja kangistuu aina koiran nähdessään, vaikka olisikin turvassa uunilla. Nessun jos ottaa syliin ja laittaa sen liian 'ylös', se ottaa kynsillä kiinni, pysyäkseen siellä ja silloin on reiät selässä. Eihän se Nessu sitä tahallaan, mutta omapahan on mokasi, jos nostat sen liian ylös. Neiti tuo nykyisin todella paljon kaikenlaisia hiiriä ja myyriä, lintuja, ja jopa sisiliskoja. Se on arkipäiväistä. Jos on ollut vaikka jossain yötä ja tulee kotiin, niin jo on ainakin yksi hiirenraato olohuoneen lattialla. Lintujakin löytyy joskus. Joskus oli jopa tuonut Nessu elävän linnun sisälle ja se pääsi neidiltä karkuun. Siinä me sitten äidin kanssa sitä yritettiin saada kiinni; tuloksetta. Onneksi lintu pääsi kuitenkin karkuun. Nessu tykkää siitä, kun jos se on tuonut hiiren, myyrän, sisiliskon, tai linnun, sitä pitää sen jälkeen ihan hirveästi rapsuttaa ja kehua. Hirveä hurina käy sen sisällä samaan aikaan, kun Nessu kiehnää ihmisen jalkoja vasten.

Kaikki alkoi siis vuonna 2004, muistaakseni lokakuun alussa, kun menin kotiin ja hehkutin, kuinka paras kaverini oli saanut aran pitkäkarvaisen maatiaiskissan. Äiti oli hyvin salamyhkäinen ja nauroi, kun olin niin innoissani. Hetken päästä äiti kuitenkin vaikeni ja vakavoittui, sai kuitenkin sanottua asiansa pokkana, eikä ruvennut nauramaan. "Meille on tulossa.. KAKS KISSAA!" äiti huudahti ja minä ja pikkuveljeni hypittiin siinä yhdessä äidin kanssa. Sen jälkeen sovittiin pentujen omistajan kanssa, että mennään katsomaan niitä seuraavana päivänä. Kun käytiin kattomassa kissoja, Rasmus yritti piileksi koko ajan emon takana, mutta sain minä pitää sitä vähän aikaa sylissä. Se oli niin kankea ja koko ajan oli hirveä huuto. Kävi niin sääliksi, joten päästin sen menemään omia teitään. Pienten kissojen lyllerrystä oli ihana katsoa. Nimiä keksittiin koko ajan ennen kissojen tuloa. Rasmus ja Topi olivat ainakin niitä nimivaihtoehtoja, joista päätettiin ottaa käyttöön Rasmus. Rasmukselle oli myös paljon muitakin nimiehdotuksia, mutta kissa oli ihan Rasmuksen näköinen.

Nessun ei pitänyt tulla meille ollenkaan, vaan vain sen veli Rasmus. Kasvattaja oli kuitenkin sanonut meidän äidille, että vielä yksi kissanpentu kaipaisi kotia ja olisi hyvä, jos ne pääsisivät samaan kotiin ja äitillä oli niin kova kissakuume, että Nessukinhan me sitten otettiin. Kotimatka sujui kaupalta lainatussa korissa, jossa oli tarjotin mustekalalla kiinnitetty. Pieni itku kuului koko ajan ja se oli niin surullisen kuuloista. Kotiin päästyämme vietiin kissat kylppäriin, jossa ne sai viettää muutaman tunnin, ennenkuin meidän isäukko tuli kotia. Sen jälkeen ne sai jo tulla tutkimaan tulevaa kotiaan. Kaikki oli hyvin tarkkaa, että kissat ei pääsisi vielä ulos, koska ne voisivat jäädä auton alle. Nessu oli niin arka, että vietti koko illan kiukaan alla, josta me sitten isän kanssa saatiin se pois. Pari viikkoa kissan tulosta käytimme kissoja aina valjaissa yksitellen ulkona, ennenkuin uskallettiin päästää ne itsenäisesti ulkoilemaan. Tänä päivänä Nessu on jo ihan reipas tyttö !

Nessu ja Rasmus ovat oikeita kissoja, joten kaikki sivuilla oleva materiaali viittaa IRL-elämään!

Photo on the header by Stock.XCHNG, layout by Silent Song Design // Valid XHTML and CSS