Rajaton

Ulkoasun © Rajaton 2017
Taustakuvan © Dan Iernutan
(lisenssi)

Fiktion Elva

virtuaalihevonen | VH15-018-1165 | SV I (06/15), KTK II (10/15)

Rotu & sukupuoli suomenhevos-tamma
Väri & säkäkorkeus punarautias, 158cm
Syntynyt, ikä 04.04.2015, 6v (4v - 15.07.2015)
Koulutustaso Vaativa B
Kasvattaja Fiktio / Milja VRL-00692
Omistaja Rajaton / Riella VRL-01744

Kilpailee porrastetuissa kilpailuissa tasolla 6


Kuvien © kuvaaja ei tahdo nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Fiktion Elva, tutuille Elvi, on kaikin puolin miellyttävä tamma. Rauhallinen, lauhkea hevonen olisi omiaan pikkutyttöjen heppakerhon harjoitteluhevoseksi, sillä Elvi ei korvaansa lotkauta, vaikka sitä miten kiskoisi hännästä tai korvista samalla, kun ympärillä juostaan, loikitaan ja kiljutaan. Raudikosta löytyy kuitenkin sopivasti ruutia, kun sen kanssa alkaa tosissaan tehdä töitä, ja välistä lammasmaisen lauhkea Elvi mukamas kuumuukin. Tamman selkään voi kuitenkin nakata kenet tahansa, hevosesta kun löytyy köpöttelyvaihde ilman sen kummempaa etsimistä.

Elviä ei tarvitse laittaa kiinni hoitamisen ajaksi, vaan sen voi antaa olla irti karsinassaan. Tamma ei pyöri tai koeta livahtaa karsinastaan, korkeintaan se tökkii hoitajaa turvallaan seurallisuutensa ja uteliaisuutensa vuoksi. Elvi haistelisi mielellään jokaisen harjan, pintelin ja suojan läpi, jos hoitaja vain malttaa niitä tammalle esitellä. Raudikossa on hieman ahneen herkkusuun vikaa, ja jos hoitaja erehtyy säilyttämään mitään syötäväksi kelpaavaa taskuissaan, Elvi tunkee turpansa herkkuihin kiinni ja syö vaikka puoli takkia herkut saadakseen. Kannattaa siis suosiolla pitää kaikki syötäväksi kelpaava tamman karsinan ulkopuolella. Ahneudesta on hyötyä matolääkettä ja muita lääkkeitä annettaessa, Elvi nimittäin hotkaisee kaiken kerrasta suuhunsa odottaen vielä santsikierrosta. Muutenkin kuin lääkitsemisen suhteen läsipäinen haliponi on helppo, Elvi on todellinen ”kaikki käy” –tyyppi, joka ei ole moksis mistään. Hevonen ei edes luimi, vaikka jotain ikävää sattuisikin, se vain pärskii tyytymättömänä tai pusertaa silmänsä kiinni. Harjaus, rapsuttelu ja pestävänä oleminen ovat ihaninta, mitä Elvi tietää, etenkin, jos innokas hoitaja on lapsi. Raudikko on hyvin lapsirakas hevonen, eikä Elvi taida tietää mitään parempaa, kuin innokas lapsilauma valmiina rapsuttelemaan tamman piloille. Kengittäjä ja eläinlääkäri kehuvat Elviä vuolaasti joka vierailunsa jälkeen.
Talutettaessa Elvi on perässä vedettävää mallia. Hevosella ei ole kiire yhtikäs mihinkään, eikä se aina jaksa laittaa kaviota toisen eteen. Mikäli taluttaja ei ole jämäkkänä, niin Elvi jää ihastelemaan maisemia, hörisemään muille hevosille, nyhtämään ruohoa tien vierestä tai ihan vain olemaan aloillaan, koska käveleminen on tylsää. Lastaaminen on helppoa, joskin vähän hidasta, Elvi kun tuppaa nuuskimaan ramppia ties miten pitkään, ennen kuin voi laskea kavionsa sille. Kaurat tai jokin muu elintarviketeollinen houkutin saa suomenhevosen askeliin vähän enemmän vauhtia. Matkustaminen ei stressaa tammaa ollenkaan, oli se yksin tai kaverin kanssa. Kuljetettaessa Elvillä tosin on paha tapa kuopia, mikäli heinät loppuvat kesken matkan.

Elvistä löytyy tätiratsu, ratsastuskoulun luottopuksu ja tosissaan treenaavan ihmisen osaava työmyyrä samasta paketista. Jos hevonen itse saa päättää, tahti on suht rauhallinen ja treenin (tai ”treenin”) aikana on sopivasti voikukanmussutustaukoja. Kunnon työnteko maistuu siinä missä voikukatkin, eikä Elviä haittaa, vaikka sen kaavailema hölkkä, joskus myös raviksi kutsuttu, vaihtuu kunnon ravitreeniksi. Viilipyttymäisen rauhallinen, miellyttäväliikkeinen Elvi on hevonen, jonka selässä saa kokea niin onnistumisen iloa kuin uskallusta; tämän hevosen kanssa arkakin ratsastaja uskaltautuu kokeilemaan uutta ja ylittämään itsensä. Koulupainotteinen Elvi taitaa koulukiemurat vaativaan B:hen asti, ja kouluosaamisen ohella raudikolta löytyy hienot liikkeet. Jos hevosta ei ratsasta kunnolla, askel on tasainen, mutta maahan sidottu ja suht voimaton. Osaava ihminen saa ratsastettua Elvistä esille sen aktiivisesti liikkuvan, helposti koottavan ja takaosaansa kunnolla käyttävän hevosen, jonka askelissa on elastisuutta ja joustavuutta sekä mieletön yliastunta. Elviä saa tosissaan ratsastaa, että se pysyy näyttävänä, reippaana katseenvangitsijana, sillä raudikko valuu helposti takaisin ”laiskanpulskea tätiratsu” –moodiin. Tarpeeksi haastavat tehtävät saavat Elvinkin syttymään, sen moottori hurahtaa käyntiin ja ratsastaja saa keskittyä ravin aktivoimisen sijaan avo- ja sulkutaivutuksiin täysipainoisesti.
Esteitä hevonen hyppää enemmän tunteella ja innolla kuin taidolla. Kapasiteetti riittää 90cm asti, mutta totuuden nimissä on sanottava, ettei Elvin hyppytekniikka todellakaan ole parhaasta päästä. Intopiukeana esteeltä toiselle viipottava tamma saattaa vähän kuumuakin, eikä Elviä tarvitse esteillä aktivoida läheskään niin paljon kuin kouluratsastuksen parissa. Erikoisempia esteitä Elvi käy mielellään nuuhkimassa ennen hyppäämisen aloittamista, mutta se ei ole pakollista, tamma kyllä hyppää jännätkin esteet mukisematta, vaikkakin vähän isommalla ilmavaralla. Suomenhevonen on tarkka jaloistaan ja hyppää mielellään, mutta siihen se sitten jääkin. Ratsastajan pitää osata säädellä laukkaa, arvioida etäisyydet ja ponnistuspaikat sekä tuoda Elvi esteelle mahdollisimman hyvin, tamma kun ei itse näitä asioita hallitse ja vinot, lyhyt lähestymiset ovat sille haastavia. Pikkuesteillä Elvi sopii aloittelijoillekin, estekorkeuden kohotessa kuskin pitää osata enemmän Elvin teknisen osaamisen loppuessa.
Elviä parempaa maastoratsua ei olekaan. Se toimii yksin ja porukassa, ei kyttää tai arastele mitään, ei säpsy, pelleile, rieku tai ryöstä. Tammasta on niin johtohevoseksi kuin peränpitäjäksi, se taipuu reippaisiin retkiin ja rauhallisiin puksutteluihin. Ei olekaan ihme, että kaikki Elvillä ratsastaneen haikailevat etenkin tammalla maastoilun perään. Ainoastaan vesi – oli kyse sitten isosta lätäköstä, pienestä purosta tai järven/meren rannasta – epäilyttää Elviä, se nuuskii vedenpintaa kuvajaiselleen pöristen tietämättä, mitä tehdä. Kunhan joku näyttää mallia, tamma astelee ongelmitta (vaikkakin vähän tavallista korkeammin askelin) veteen, eikä mene kauaakaan, kun Elvi muistaa oikeastaan pitävänsä vedestä.

Kisoissa Elvi ei meinaa sukissaan pysyä, koska sillä on jännää. Tamma on edelleen hyvän käytöksen perikuva, mutta se kävelee paljon reippaammin ja pitää ääntä koko ajan. Ihan oikeasti, koko ajan. Suorituksen ajan tamma yleensä malttaa olla hiljaa, samaten verkan loppupuolella, mutta muuten hevonen hirnuu, hörisee, kiljuu ja pärskii jatkuvalla syötöllä, kahta kovempaan ääneen, jos joku sille vastaa. Verryttelyissä Elvi on kuin tulisilla hiilillä eikä malttaisi kävellä, sillä tamma tietää itsekin pääsevänsä töihin ja yleisön eteen. Suomenhevonen on kuitenkin suht simppeli saada taas rauhoittumaan ja keskittämään energiansa työntekoon jännyyttään tärisemisen sijaan. Ratsastettavuudeltaan Elvi on samanlainen kuin kotonakin, vähän herkempi vain – kisoissa ei laiskaa, hitaasti reagoivaa Elviä nähdä.
Luonteen © Susiraja

Sukutaulu & jälkeläiset

Champion, KTK II, SV II, KRJ I, YLA2
i. Fiktion Aslak
musta sh, 160cm
KTK III
ii. Metsäkartanon Mikken
musta sh, 160cm
iii. Vinkare - Vir Mva Ch, KTK I, KRJ I, YLA2
iie. Kultahippu
KTK III, KRJ II
ie. Fiktion Aavi
musta sh, 153cm
iei. Fiktion Kultipoju - KTK II, KRJ I, YLA2, SLA I
iee. Fiktion Ainia - KTK III, KRJ I, YLA2
KRJ I
e. Villahaan Elsa
tummanrautias sh, 158cm
KTK III
ei. Sankari
tummanrautias sh, 160cm
eii. Rehtori
eie. Elämän Eliksiiri
KRJ II
ee. Elo-Saima
vaaleanrautias sh, 154cm
eei. Neron Nuotti - KRJ II, YLA2
eee. Elo-Välke

Isälinja: Fiktion Aslak - Metsäkartanon Mikken - Vinkare | suku yltää 3. polveen
Emälinja: Villahaan Elsa - Elo-Saima - Elä-Välke | suku yltää 3. polveen

sh-o. Rajattoman Jermes
s. 06.08.2015
i/e. Heilin Jermi
sh-o. Rajattoman ****
s. 00.00.0000
i/e. Hevosen nimi
sh-o. Rajattoman ****
s. 00.00.0000
i/e. Hevosen nimi
sh-o. Rajattoman ****
s. 00.00.0000
i/e. Hevosen nimi